Suutarin lapsilla ei ole kenkiä

(Huoneiden kirja, 2021)

Musiikki-installaation konsepti, toteutus, äänisuunnittelu ja sävellys

Silmät kiinni, ilman kenkiä koettava musiikki-installaatio taluttaa kokijan herkkään, yksityiseen aistinvaraiseen elämykseen.

Konsepti, toteutus, äänisuunnittelu, sävellys ja sovitus Saila Susiluodon tekstistä: Hilla Väyrynen; Tekninen apu: Jaakko Autio

Kulkija opastetaan seisomaan muistivaahtopatjalla silmät kiinni samalla, kun hän kuulee vastamelukuulokkeista kivien helinää ja leijuvan laulun. ”Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, ei ole kenkiä ollenkaan.” Muistivaahto muovautuu ja antaa hitaasti periksi kokijan jalkojen alla synnyttäen painottoman, tasapainoaistia hämmentävän kokemuksen. Vaaleanpunaisilla harsoilla verhottu, pieni huone muistuttaa yhtä aikaa pilvitaivasta ja kehonsisäistä tilaa, sulkee hänet sisäänsä kuin kohtuun, valoa sykkivän sydänpilven alle.

Voima-lehden haastattelusta:

”[Installaatiossani] ikään kuin leikitään aistideprivaatiolla ja toisaalta kutkutellaan sekä korvia että välikorvaa. Susiluodon runo käsittelee asioiden kokemista suoraan ja avoimesti, paljain jaloin, sellaisina kuin ne ovat. Kivien teräväpiirtoinen helinä korvissa tuo materiaalin aivan liki ja muistivaahto, joka kehitettiin alun perin vaimentamaan g-voimien vaikutuksia astronautteihin raketin laukaisussa, antaa sille hurjan vastavoiman. Se muuntuu jalkojen alla hitaasti ja pehmeästi hämmentäen tasapainoaistia. Kun alustalta astuu taas kivilaatalle, jokin havainnoinnissa on muuttunut. Se menee järjen ohi suoraan kehoon, luihin ja ytimiin, mikä on minulle tärkeää.”