Kaksi naista

Kun eräänä aamuna heräsin, en muistanutkaan, kuka olin
Kyselin vastaantulijoilta, kaikki valehteli päin eri kasvoja

Pyysin peililtä neuvoa, mutta se ei voinut puhua
Siltä puuttui kolmas ulottuvuus ja aika ja avaruus

Käännyin pois, vaan en tarpeeksi ajoissa, en ollutkaan enää katsoja
Olin kaksi naista, yksi kylmä ja toinen palava

Toinen pilkkasi toista kapinoivan liekin raivolla
Toinen vastasi ainoastaan viileällä kurilla

Saapui yö, niin lempeä ja ankara, naiset hengästyneinä vuoteella
Välissä makasi miekka, eivät voineet he toisiaan koskea

Minä peittelin heidät lakanalla kaiken hämärtävän kuunkajon alla,
kun näin, se olin minä vaan, joka peitteli heidät lakanaan

Ja niin minä vaan peittelin heidät lakanaan

Tienhaara 2010